Rakas päiväkirja

Lentomatka sujui leppoisasti rupatellessa, ja hetken päästä olimme jo Saksassa lentokentellä. Kaksi eskimoa astui ulos lentokoneesta kesäiseen ilmaan. Liikaa vaatetta päällä. Kash kummaa...
Kentällä alettiin sitten huulet pyöreinä etsiä seuraavaa rastia. Tarvittaisiin paikallinen netti puhelimeen ja reitti juna-asemalle. Ei kysyvä tieltä eksy. Kökkö-englannillakin tuntui pärjäävän ihan hyvin sillä selvitimme tiemme keskustaan paikalliseen elektroniikkaliikkeeseen ja onnistuimme hankkimaan itsellemme toimivan netin. Kuukaudessa saisi ladata 1Gb edestä nettiä + 200 min/tekstareita.
Sieltä suunnistimme juna-asemalle, missä lippuvirkailija ystävällisesti tulosti meille kulku-suunnitelman Fyrstenbergiin (Havel). Löysimme metron pienen harhailun jälkeen ja onnistuimme kulkemaan seuraavaan etappiin, vaikka välillä kävi mielessä että olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen edessä oli puolen tunnin junamatka jonka aikana saimme vihdoin pupellettua asemalta mukaan napatut eväät. Burger King, - yllätys yllätys... Fystenbergiin päästyämme jatkoimme matkaa autolla. Käytiin paikallisessa ruokakaupassa. Ei ollut kummallinen kokemus. Ruoka oli yllättäen halvempaa ja tuttuja ruokamerkkejä oli paljon. Ainoa ruoka mitä vasikka jäi täällä kaipaamaan oli maito. Sitä toki oli kaupassa myytävänä, mutta se maistui erilaiselta. Iskee kulttuuri shokki. iik.

Saavuimme siis pikkukylään Fystenbergin Haaveliin. Talot olivat nättejä. Kirjavia kivitaloja vieretysten. Useissa oli savitiili katto. Maaseutua ja vesistöä ympäriinsä. Nättiä. Pihalla on lampaita ja keinu. Kivaa, ei vaan ole aikaa keinua pitää tehdä töitä, tai no...
Toinen päivä meni hirsi-kuljetuksia odotellessa. Aamulla kipitettiin työmaalle innokkaina kuin ilmapallot ja sieltähän se puukuljetus sitten saapuikin. Kuorma purettiin helposti trukki-härveleillä, eli katsoimme vierestä kun miehet tekivät töitä ja pysyimme poissa jaloista. Tosin päästiin heittelemään villasäkkejä hetken aikaa, ja muutama nippu rautaa. Sitten taas kiireellä odottamaan seuraavaa kuormaa. Saimme sitten odotella hieman pitempää. Tylsää. Puukuormat tulivat väärässä järjestyksessä jolloin emme päässeet aloittamaan töitä. Ehkä sitten huomenna...